16:55 <@salaisuus> Tänään mä laitoin sit Tuksua isosta ovesta takas aviin niin
Kaiho tuli siihen ja meinas hyppää mun kädelle ihan
randomisti :D
16:55 <@salaisuus> "Aha, moi :D"
16:55 <@salaisuus> Mut sit se tajus että IIK eikä hypännytkään :D
16:55 <@salaisuus> Laitoin sit Tikrun sen viereen ja menin pois
16:55 <@salaisuus> Se on kyllä tosi utelias ja rohkea, mut kauhean ujo vaan :D
16:55 <@Pinkku> tuksua? :D
16:55 <@salaisuus> Semmonen... kainostelija!
16:55 <@Pinkku> siis tikrua vai raitoja? :D
16:55 <@salaisuus> ....
16:56 <@Pinkku> :D
16:56 <@salaisuus> Mitä vittua :DDDDDDDD
16:56 <@salaisuus> :DDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDD
16:56 <@Pinkku> vuoden typo :D
16:56 <@salaisuus> Siis mitä helvettiä :DDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDD
16:56 <@salaisuus> EN EES TAJUNNU :DDDDDD
16:56 <@salaisuus> Olin silleen että mitä sä selität tuksusta :DDDDDDDD
16:56 <@salaisuus> Ja sit luin :DDDDDDDDDDDDDDDD
16:56 <@salaisuus> TIKRUA tarkotin :DDDDDD
16:56 <@Pinkku> sulla on siellä uusia lemmikkejä selkeesti! :D
16:57 <@Pinkku> oot ottanut tuksun tissien lisäksi itse tuksun! :D
16:57 <@salaisuus> Siis mä en kestä :DDDDDDDDD
16:57 <@Pinkku> ai kun repesin :D
16:57 <@salaisuus> Miten voi typottaa Tikrun Tuksuksi?!?!?!?
16:57 <@Pinkku> nyt sattuu leukoihin :D
16:58 <@salaisuus> :DDDDDDD
16:58 <@Neilikka> :DDDDD
16:58 <@salaisuus> Mua sattuu mahaan :D:AS:D
16:58 <@salaisuus> Onneks keitin just kahvia, syytän väsymystä :DDD
16:58 <@Pinkku> :D
16:58 <@Neilikka> laitoit tuksua ovesta sisään :DDDDDDD
16:58 <@salaisuus> :DDDDDDDDDDDDDDDDD
16:58 <@salaisuus> Jep :D
16:58 <@eetuli> Miten sä tossa onnistuit? :DDDD
16:58 <@salaisuus> "Mees nyt sinne"
16:58 <@Pinkku> :DDDDD
16:58 <@salaisuus> EN MÄ TIEDÄ :DDDDDDDDDDDDD
16:58 <@Pinkku> ai kun kyyneleet valuu :D
16:58 <@Neilikka> anni: varmaan vähän selästä tuuppimalla onnistu hyvin
16:58 <@salaisuus> En tajunnu YHTÄÄN :DDDDDDD
16:58 <@Pinkku> ja nyt sattuu jo rintaan :D
16:58 <@Neilikka> äiti ihmettelee, kun nauran :DDD
16:58 <@eetuli> :DDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDd
16:59 <@salaisuus> Oikeesti silleen "Mitä toi Pinkku selittää tuksusta?"
:DDDDDDD
16:59 <@Pinkku> :DDDDDDDDD
16:59 <@salaisuus> Kuolen :D:A:SDDD
16:59 <@salaisuus> Tää pitää ottaa talteen :D:DD:DDD
16:59 <@salaisuus> TARVITTAS TAAS KURPPA.NET
16:59 <@Pinkku> :DDDDDDDDDDDDD
16:59 <@Neilikka> :DD
16:59 <@Pinkku> "kurppatypot, osa 1" :D
sunnuntai 20. marraskuuta 2011
keskiviikko 9. marraskuuta 2011
Suuria asioita.
Edellisestä päivityksestä onkin jo pari kuukautta aikaa, joten tässä on ehtinyt tapahtuakin kaikenlaista! Raidat saivat tosiaan nimikseen Onni ja Toivo, ja ovat kotiutuneet nätisti. Ne ovat asustelleet nyt pienemmässä häkissä aviaarion valmistumista odotellessa, ja viimein lintujen uudet tilat ovat siinä vaiheessa että seinä on pystyssä ja tarvitsee enää kiinnittää toinen valaisin seinään, hakea pellavakuivikkeet K-Maataloudesta, pystyttää ständit ja sisustaa häkki muutenkin, jonka jälkeen siivekkäät voivat siirtyä sinne! :)
Aviaarioseinä on tosiaan rakennettu kierrätetystä materiaalista. Puu on osittain ystävältäni saatua ilmaista listaa ja osittain vanhasta häkistäni otettua puuta (nuo punaiset), ja verkkoa tuossa on kai neljää erilaista, mukaanlukien yhden tehdashäkin seinät. Rakensimme ensin elementit, jotka kasattiin kulmaraudoilla ja joihin verkko kiinnitettiin niiteillä ja u-koukuilla, ja jotka sitten kiinnitettiin toisiinsa lattaraudoilla. Sitte seinä nostettiin pystyyn ja kiinnitettiin pystyyn kulmaraudoilla. Alaosan valkea lista on vanhan häkkini pohjavanerista tehty ja pitää pellavakuivikkeen kivasti aviaarion sisällä. Molemmilla sivuseinillä sekä lattialla on valkea pressu, joka on myös niitattu kiinni suojaamaan seinämateriaalia pieniltä nokilta - takaseinä on kiveä eikä siinä ole (toivon mukaan) mitään, mistä pikkuiset pääsisivät sitä järsimään.
Orsiksi tulee takapihaltani raahattuja ihania, isoja ja väkkyräisiä männynoksia sekä edellisen lintupuun rungosta revittyjä omenapuunoksia. Sain Jonnelta hänen vanhan ständinsä rungon (näkyy kuvassakin oikealla), joka pultataan vaneriin ja nostetaan pystyyn ja johon saa hyvin kiinnitettyä orsia, ja tämän lisäksi tuohon pienempään hökötykseen tuossa kuvan keskellä (se on muuten entinen kissojen raapimapuu :D) saa kiinni kevyempiä oksia. Lintuni ovat kuitenkin niin pieniä, että mitään valtavan maanjäristyksenkestäviä virityksiä ei tarvita. :)
Voin viimein myös hakea neitsikkani hoitopaikastaan kotiin, ja niiden pääluku kasvaakin yhdellä rescue-koiras Vivon liittyessä Ida-Emilian luota parveeni.
Ida-Emilian kirjoittama juttu Vivosta.
Töyhtöpääparvi onkin kohta siis viisipäinen, mutta parvilinnuille se on aina parempi. Kävin eilen kyselemässä Aninkaistenkadun Akvaariopisteestä mahdollisuutta tilata lintuja heidän kauttaan, sillä raita-aratit ovat totaalisen kiven alla Suomessa - en ymmärrä miksi, sillä nuo about äänettömät, pienikokoiset linnut ovat aivan mielettömän suloisia, valloittavia ja nimenomaan PIENIÄÄNISIÄ, suoranaisia unelmakerrostalolintuja! Tiesin kuitenkin jo Onnia ja Toivoa hakiessani, että raidatkin ovat parvilintuja, ja jossain vaiheessa otan niitä pari vielä lisää, jotta kasassa olisi edes pieni parvi eikä niiden kahdestaan tarvitsisi olla. Akvaariopisteen kautta pystyy kuulemma niitäkin tilaamaan, joten nyt tässä pidetään mietintämyssyä tiukasti päässä sen suhteen, millaisen/millaisia pikkuisia sieltä tilaisin. :)
Onnin ja Toivon kanssa tulee myös jännää tulevana viikonloppuna, kun on Helsingin Lemmikkimessut. Menemme edustamaan Kaijulin pisteeseen, ja toivottavasti kaikki menee hyvin! Itseäni varmaan jännittää enemmän kuin lintuja tulee jännittämään, kun hermoilen että meneehän kaikki hyvin ja muistanhan kaiken ja apua apua, kun on ensimmäinen kerta omien lintujen kanssa jossain. Mutta ainakin raitoja hakiessa olivat niin rennosti koko automatkan, että tuskin tulee mitään ongelmia!
Tässä vielä pari kuvaa Onnista ja Toivosta!. :)
Ja ääninäytettä siitä innokkaimmasta aamumekkaloinnista!
Aviaarioseinä on tosiaan rakennettu kierrätetystä materiaalista. Puu on osittain ystävältäni saatua ilmaista listaa ja osittain vanhasta häkistäni otettua puuta (nuo punaiset), ja verkkoa tuossa on kai neljää erilaista, mukaanlukien yhden tehdashäkin seinät. Rakensimme ensin elementit, jotka kasattiin kulmaraudoilla ja joihin verkko kiinnitettiin niiteillä ja u-koukuilla, ja jotka sitten kiinnitettiin toisiinsa lattaraudoilla. Sitte seinä nostettiin pystyyn ja kiinnitettiin pystyyn kulmaraudoilla. Alaosan valkea lista on vanhan häkkini pohjavanerista tehty ja pitää pellavakuivikkeen kivasti aviaarion sisällä. Molemmilla sivuseinillä sekä lattialla on valkea pressu, joka on myös niitattu kiinni suojaamaan seinämateriaalia pieniltä nokilta - takaseinä on kiveä eikä siinä ole (toivon mukaan) mitään, mistä pikkuiset pääsisivät sitä järsimään.
Orsiksi tulee takapihaltani raahattuja ihania, isoja ja väkkyräisiä männynoksia sekä edellisen lintupuun rungosta revittyjä omenapuunoksia. Sain Jonnelta hänen vanhan ständinsä rungon (näkyy kuvassakin oikealla), joka pultataan vaneriin ja nostetaan pystyyn ja johon saa hyvin kiinnitettyä orsia, ja tämän lisäksi tuohon pienempään hökötykseen tuossa kuvan keskellä (se on muuten entinen kissojen raapimapuu :D) saa kiinni kevyempiä oksia. Lintuni ovat kuitenkin niin pieniä, että mitään valtavan maanjäristyksenkestäviä virityksiä ei tarvita. :)
Voin viimein myös hakea neitsikkani hoitopaikastaan kotiin, ja niiden pääluku kasvaakin yhdellä rescue-koiras Vivon liittyessä Ida-Emilian luota parveeni.
Ida-Emilian kirjoittama juttu Vivosta.
Töyhtöpääparvi onkin kohta siis viisipäinen, mutta parvilinnuille se on aina parempi. Kävin eilen kyselemässä Aninkaistenkadun Akvaariopisteestä mahdollisuutta tilata lintuja heidän kauttaan, sillä raita-aratit ovat totaalisen kiven alla Suomessa - en ymmärrä miksi, sillä nuo about äänettömät, pienikokoiset linnut ovat aivan mielettömän suloisia, valloittavia ja nimenomaan PIENIÄÄNISIÄ, suoranaisia unelmakerrostalolintuja! Tiesin kuitenkin jo Onnia ja Toivoa hakiessani, että raidatkin ovat parvilintuja, ja jossain vaiheessa otan niitä pari vielä lisää, jotta kasassa olisi edes pieni parvi eikä niiden kahdestaan tarvitsisi olla. Akvaariopisteen kautta pystyy kuulemma niitäkin tilaamaan, joten nyt tässä pidetään mietintämyssyä tiukasti päässä sen suhteen, millaisen/millaisia pikkuisia sieltä tilaisin. :)
Onnin ja Toivon kanssa tulee myös jännää tulevana viikonloppuna, kun on Helsingin Lemmikkimessut. Menemme edustamaan Kaijulin pisteeseen, ja toivottavasti kaikki menee hyvin! Itseäni varmaan jännittää enemmän kuin lintuja tulee jännittämään, kun hermoilen että meneehän kaikki hyvin ja muistanhan kaiken ja apua apua, kun on ensimmäinen kerta omien lintujen kanssa jossain. Mutta ainakin raitoja hakiessa olivat niin rennosti koko automatkan, että tuskin tulee mitään ongelmia!
Tässä vielä pari kuvaa Onnista ja Toivosta!. :)
Ja ääninäytettä siitä innokkaimmasta aamumekkaloinnista!
sunnuntai 11. syyskuuta 2011
torstai 1. syyskuuta 2011
Luvassa perheenlisäys!
Muutin heinä-elokuun vaihteessa isoon kaksioon, jonka makuuhuoneesta rakennetaan lintujen pyhättö lähipäivinä - aviaariolle tulee mittausten mukaan kokoa 7,6m2! Kyllä siinä kelpaa lennellä. :)
Ja se otsikon mainitsema perheenlisäys...
Pieni neitsikkaparveni saa siis "jatkokseen" kaksi raita-arattikoirasta (Bolborhynchus lineola) Vantaalta. <3 (eivät ole kuvassa, mutta värit osuvat yksiin)
Kuvia sekä tipuista että aviaariosta ja sen rakennusprosessista tulee myöhemmin!
Ja se otsikon mainitsema perheenlisäys...
Pieni neitsikkaparveni saa siis "jatkokseen" kaksi raita-arattikoirasta (Bolborhynchus lineola) Vantaalta. <3 (eivät ole kuvassa, mutta värit osuvat yksiin)
Kuvia sekä tipuista että aviaariosta ja sen rakennusprosessista tulee myöhemmin!
lauantai 11. kesäkuuta 2011
Ruissalon Lintupäivä 11.6.2011
Ruissalon kasvitieteellisessä puutarhassa pidettiin lintupäivät tänään, kävin siellä ihmettelemässä ja tuli muutama kuvakin otettua siinä samalla!
Täältä niitä pääsee katselemaan!
Kotitilannepäivityksenä kuva omien pikkutirppojen huoneesta:
On kyllä kovasti keskeneräinen vielä, valaisin pitäisi vaihtaa ja uusi häkki rakentaa, mutta viihtyvät niin hyvin että en ole lähtenyt sitä vielä tekemään. Onhan tässä aikaa. :)
Täältä niitä pääsee katselemaan!
 |
| Varsinkin helmiaratti Fedor ihastutti kovasti. <3 |
Kotitilannepäivityksenä kuva omien pikkutirppojen huoneesta:
On kyllä kovasti keskeneräinen vielä, valaisin pitäisi vaihtaa ja uusi häkki rakentaa, mutta viihtyvät niin hyvin että en ole lähtenyt sitä vielä tekemään. Onhan tässä aikaa. :)
maanantai 25. huhtikuuta 2011
Caro, a.k.a Luusaha.
Vietin viikonlopun ystäväni Pinkun luona (oli aivan ihanan rentouttavaa! <3) ja tein lähemmin tuttavuutta hänen celebesinkakaduunsa Caroon.
Caro on tähän mennessä ainoa tapaamani isompi kakadu, ja oikein hurmaava tapaus onkin! Kevätpörinöissään ja käsinruokinnan vuoksi se on arvaamaton, koska ei osaa antaa "lintumaisia" signaaleita vaan saattaa napata yhtäkkiä kiinni, mutta merkeistä päätellen kevät on ainakin menossa pikkuhiljaa ohitse. Sain nimittäin rapsutella tyttöä oikein kunnolla pinnojen välistä, ja tykkäsin kyllä itse varmaan vähintään yhtä paljon siitä kuin Carokin! Nokkaa varoin kyllä visusti, sillä ison kakadun nokka on aikamoinen luusaha (siitä lempinimikin :D), ja nätisti Caro olikin.
Paitsi sitten, kun kohdattiin häkin ulkopuolella.
Caro kyhnäsi nätisti sylissä, kiipesi polvien yli ihan varovasti nokalla tukien, mutta taisi innostua vyöni niiteistä vähän liikaa. se hypähti sylistäni lattialle ja kiersi taakseni (olin polvillani lattialla), ja sitten kuulinkin vaan Pinkun sanovan että "Varo varpaita! ... Jaahas."
Caro sitten nappasi luusahallaan päkiästäni kiinni, ja verta tulikin aika reippaasti! Nousin samantien pureman jälkeen rauhassa ja peräännyin kauemmas, ja siinä hetken pohdimme että rauhoittuuko Caro vai innostuuko, mutta vaikutti siltä, että se saattaa muuttua aggressiiviseksi joten takaisin häkkiin vei tie. Kyseessä tuskin oli vihainen puraisu, vaan lähinnä utelias maistaminen, koska nokan jättämät reiät olivat niin lähellä toisiaan ja se päästi heti irti, mutta ilmeisesti kevät on tosiaan vielä sen verran päällä että on parempi antaa lihansyöjämonsterin rauhoittua vielä hetken.
Otin myös Carosta sen mainetta musertavia söpöilykuvia, ja koska se rikkoi diilimme - "Sä et pure niin mä en julkaise näitä kuvia!" - niin julkaisenpa sitten. ;)
Caro on tähän mennessä ainoa tapaamani isompi kakadu, ja oikein hurmaava tapaus onkin! Kevätpörinöissään ja käsinruokinnan vuoksi se on arvaamaton, koska ei osaa antaa "lintumaisia" signaaleita vaan saattaa napata yhtäkkiä kiinni, mutta merkeistä päätellen kevät on ainakin menossa pikkuhiljaa ohitse. Sain nimittäin rapsutella tyttöä oikein kunnolla pinnojen välistä, ja tykkäsin kyllä itse varmaan vähintään yhtä paljon siitä kuin Carokin! Nokkaa varoin kyllä visusti, sillä ison kakadun nokka on aikamoinen luusaha (siitä lempinimikin :D), ja nätisti Caro olikin.
Paitsi sitten, kun kohdattiin häkin ulkopuolella.
Caro kyhnäsi nätisti sylissä, kiipesi polvien yli ihan varovasti nokalla tukien, mutta taisi innostua vyöni niiteistä vähän liikaa. se hypähti sylistäni lattialle ja kiersi taakseni (olin polvillani lattialla), ja sitten kuulinkin vaan Pinkun sanovan että "Varo varpaita! ... Jaahas."
Caro sitten nappasi luusahallaan päkiästäni kiinni, ja verta tulikin aika reippaasti! Nousin samantien pureman jälkeen rauhassa ja peräännyin kauemmas, ja siinä hetken pohdimme että rauhoittuuko Caro vai innostuuko, mutta vaikutti siltä, että se saattaa muuttua aggressiiviseksi joten takaisin häkkiin vei tie. Kyseessä tuskin oli vihainen puraisu, vaan lähinnä utelias maistaminen, koska nokan jättämät reiät olivat niin lähellä toisiaan ja se päästi heti irti, mutta ilmeisesti kevät on tosiaan vielä sen verran päällä että on parempi antaa lihansyöjämonsterin rauhoittua vielä hetken.
Otin myös Carosta sen mainetta musertavia söpöilykuvia, ja koska se rikkoi diilimme - "Sä et pure niin mä en julkaise näitä kuvia!" - niin julkaisenpa sitten. ;)
torstai 14. huhtikuuta 2011
Napoleonkompleksi.
Seurattuani jonkun aikaa lintujen kevätintoilua koin, että tilanteelle oli jo pakkokin tehdä jotain - Tikru paritteli ristiin Kaihon ja Muuwan kanssa, ja koska parittelu jopa onnistui muutamilla viimeisimmillä kerroilla (eikä pyrstöä hinkattu vain siipeen...) päätin, että on parasta erottaa Napoleon portoistaan.
Haimme siis ystävältäni häkin, jonka nostin pienelle pöydälle tyttöjen häkin viereen, jotta se ei ole maantasalla ja saan työnnettyä sen ihan verkkoon kiinni. Tikru meni yksiöönsä nätisti, ja vaikka onkin nyt turhautumistaan huutanutkin enemmän, niin syö ja puuhailee kuitenkin nätisti itsekseen, eikä tunnu enää yhdenkään päivän jälkeen niin aggressiiviselta vaan kerjäilee rapsutuksiakin pinnojen välistä.
Tytöt vahtivat tarkasti poikaystäväänsä, roikkuen verkossa ja orsilla mahdollisimman lähellä Tikrun häkkiä, kuten Pulla ylläolevassa kuvassa näyttää.
PS.
Haimme siis ystävältäni häkin, jonka nostin pienelle pöydälle tyttöjen häkin viereen, jotta se ei ole maantasalla ja saan työnnettyä sen ihan verkkoon kiinni. Tikru meni yksiöönsä nätisti, ja vaikka onkin nyt turhautumistaan huutanutkin enemmän, niin syö ja puuhailee kuitenkin nätisti itsekseen, eikä tunnu enää yhdenkään päivän jälkeen niin aggressiiviselta vaan kerjäilee rapsutuksiakin pinnojen välistä.
Tytöt vahtivat tarkasti poikaystäväänsä, roikkuen verkossa ja orsilla mahdollisimman lähellä Tikrun häkkiä, kuten Pulla ylläolevassa kuvassa näyttää.
PS.
 |
| 8.4 vs. 10.4! |
perjantai 8. huhtikuuta 2011
Viherpiiperrystä!
Vaikka tämän pitikin pääsääntöisesti olla lintuaiheinen blogi, niin en malta olla tekemättä nyt täysin muusta aiheesta päivitystä ollessani niin innoissani:
<3
Yläkerran naapurit tekivät tänänä ensimmäisen osan muutostaan ( :(( ) ja sain heiltä huonekaluja, mm. ihanan rottinkihyllykön, jonka aion laittaa parvekkeelle kasveja varten (heti kun saan linnuille tarkoitetun valtavan omenapuunoksan tuotua sieltä sisälle ja pystytettyä tilaa viemästä). Miten voikaan ihminen rakastaa kasvien kanssa puuhailua näin paljon!
 |
| Moon and stars -melonin taimet. |
Yläkerran naapurit tekivät tänänä ensimmäisen osan muutostaan ( :(( ) ja sain heiltä huonekaluja, mm. ihanan rottinkihyllykön, jonka aion laittaa parvekkeelle kasveja varten (heti kun saan linnuille tarkoitetun valtavan omenapuunoksan tuotua sieltä sisälle ja pystytettyä tilaa viemästä). Miten voikaan ihminen rakastaa kasvien kanssa puuhailua näin paljon!
tiistai 5. huhtikuuta 2011
Kevättä ilmassa.
Lisääntynyt valon määrä ja Tikrun sunnuntainen kotiutuminen ovat laukaiseet täällä meillä mielettömän kevätvillityksen - minulle täysin uusi tilanne, ja hyvin yllättävä, sillä tytöt olivat täysin rauhallisia ennen sunnuntaita.
Miten tämä sitten ilmenee?
Ensinnäkin täällä ei ole enää hiljaisuudesta tietoakaan. Kyse ei siis ole mistään huutamisesta - Tikru välillä testailee ja päästää korkean ja kimeän huomiohuudon, mutta kun sitä ei vaan noteerata, sen pitäisi vähentyä. Sitä tapahtuu kuitenkin harvoin, ja pääasiassa äänet ovat tuollaisia hyväntuulisia, piippailevia yhteydenpitoääniä, joita nuo tytötkin ovat pitäneet keskenään. Tikru tosin on paljon innokkaampi piippailemaan, joten äänet ovat lisääntyneet (kämppis-reppana...)
Toiseksi, Tikrun käytös on minulle hyvin vierasta. Kyseessä on siis käsinruokittu lintu joka on tähän saakka ollut hyvin kiintynyt minuun ja tahtonut aina olla lähelläni - jopa Tean luona ollessaan se tuntui muistavan minut ja suosi aina minua Tean yli, vaikka Tea olikin pääasiallinen hoitaja ja aina paikalla. Nyt se kuitenkin osoittaa jopa aggressiivisuutta minua kohtaan ja miltei suosii avomiestäni Hannua - jos tulen lähemmäs, se pyrkii puremaan, ja eilen hyökkäsi kerran kohti kättäni ja nappasi kiinni, kun lähestyin sen näyttäessä ensin siltä, että haluaisi herkun sormistani. Tikru ei edes halua tulla päälleni, vaan suorastaan roikkui Hannussa. Näiden syiden vuoksi muita lintuharrastajia konsultoituani annan Tikrun nyt olla rauhassa häkissä tyttöjen kanssa, enkä päästä sitä sieltä pois - näin se saa rauhoittua ja asettua kotiinsa takaisin, ja minun nahkani säästyy puremilta. Näin toimitaan siihen saakka, että tuo pahin keväthurmos on ohitse.
Tämän lisäksi se, mikä minussa aiheuttaa lähinnä myötähäpeänsekaista, hämmentynyttä naurua ja nolostelua on mieletön parittelun määrä. Ei mennyt kuin tunti Tikrun kotiinpaluusta kun se jo paritteli Muuwan kanssa, ja siitä lähtien sitä on tehty useita kertoja päivässä. Näyttää kuitenkin siltä, ettei Tikrun ja Muuwan välillä ole pahemmin minkäänlaista sidettä, sillä ne puuhailevat kuitenkin asioita erikseen eivätkä esim. rapsuttele toisiaan - ja Tikru kosii muitakin tyttöjä. Muuwa on edelleen kiinteimmin Pullan kanssa, ja ne jakavat myös rapsutukset keskenään. Pulla kerjää myös ahkerasti parittelua Tikrulta, mutta ei saa oikein vastakaikua. Ainoa, joka käyttäytyy lähestulkoon "normaalisti" on Kaiho, joka menee kosiskelevaa Tikrua karkuun ja päästää lähinnä hämmentyneitä ääniä muiden paritellessa.
Alla Pullan esimerkki keväthuumasta:
Minkäänlaista pesänetsimisvimmaa ei kuitenkaan tunnu olevan, vaikka Tikru välillä näyttääkin välillä etsiskelevän jotain, mutta pesänlöytymispiippauksia se ei kuitenkaan päästele eikä touhuilu näytä tyttöjä kiinnostavan. Mikäli tällaista kuitenkin alkaa ilmenemään, minimoin sitten kaikki kolot ja pesimistä rohkaisevat asiat häkistä.
Näin siis täällä. On kuitenkin aivan ihanaa, kun Tikru on viimein kotona, ja tuntuu pikkuhiljaa siltä, että asiat alkavat viimein sujumaan siihen suuntaan, mitä toivon. <3
Lintuasioiden lisäksi vähän kasviasiaa:
Sain viime viikolla toveri Pinkulta hieman siemeniä! Tuli punaista ja keltaista pitahayaa, venäläistä "moon and stars" -vesimelonia, passionhedelmää, litsiä ja belladonnaa. Tänään aamulla vesimeloni oli puskenut ensimmäisen pikkuisen taimen mullasta! <3 Tänään on myös se päivä, kun kiwinsiemenet ovat olleet viikon jääkaapissa kylmäkäsittelyssä, joten nekin pääsevät multaan!
... saa nähdä, mihin saan nämä kaikki purkit mahtumaan, sillä ikkunalaudat ovat jo täynnä ja avomies jo pyörittelee silmiään ja huokailee, väittäen että olen ihme muija. :D
Miten tämä sitten ilmenee?
Ensinnäkin täällä ei ole enää hiljaisuudesta tietoakaan. Kyse ei siis ole mistään huutamisesta - Tikru välillä testailee ja päästää korkean ja kimeän huomiohuudon, mutta kun sitä ei vaan noteerata, sen pitäisi vähentyä. Sitä tapahtuu kuitenkin harvoin, ja pääasiassa äänet ovat tuollaisia hyväntuulisia, piippailevia yhteydenpitoääniä, joita nuo tytötkin ovat pitäneet keskenään. Tikru tosin on paljon innokkaampi piippailemaan, joten äänet ovat lisääntyneet (kämppis-reppana...)
Toiseksi, Tikrun käytös on minulle hyvin vierasta. Kyseessä on siis käsinruokittu lintu joka on tähän saakka ollut hyvin kiintynyt minuun ja tahtonut aina olla lähelläni - jopa Tean luona ollessaan se tuntui muistavan minut ja suosi aina minua Tean yli, vaikka Tea olikin pääasiallinen hoitaja ja aina paikalla. Nyt se kuitenkin osoittaa jopa aggressiivisuutta minua kohtaan ja miltei suosii avomiestäni Hannua - jos tulen lähemmäs, se pyrkii puremaan, ja eilen hyökkäsi kerran kohti kättäni ja nappasi kiinni, kun lähestyin sen näyttäessä ensin siltä, että haluaisi herkun sormistani. Tikru ei edes halua tulla päälleni, vaan suorastaan roikkui Hannussa. Näiden syiden vuoksi muita lintuharrastajia konsultoituani annan Tikrun nyt olla rauhassa häkissä tyttöjen kanssa, enkä päästä sitä sieltä pois - näin se saa rauhoittua ja asettua kotiinsa takaisin, ja minun nahkani säästyy puremilta. Näin toimitaan siihen saakka, että tuo pahin keväthurmos on ohitse.
Tämän lisäksi se, mikä minussa aiheuttaa lähinnä myötähäpeänsekaista, hämmentynyttä naurua ja nolostelua on mieletön parittelun määrä. Ei mennyt kuin tunti Tikrun kotiinpaluusta kun se jo paritteli Muuwan kanssa, ja siitä lähtien sitä on tehty useita kertoja päivässä. Näyttää kuitenkin siltä, ettei Tikrun ja Muuwan välillä ole pahemmin minkäänlaista sidettä, sillä ne puuhailevat kuitenkin asioita erikseen eivätkä esim. rapsuttele toisiaan - ja Tikru kosii muitakin tyttöjä. Muuwa on edelleen kiinteimmin Pullan kanssa, ja ne jakavat myös rapsutukset keskenään. Pulla kerjää myös ahkerasti parittelua Tikrulta, mutta ei saa oikein vastakaikua. Ainoa, joka käyttäytyy lähestulkoon "normaalisti" on Kaiho, joka menee kosiskelevaa Tikrua karkuun ja päästää lähinnä hämmentyneitä ääniä muiden paritellessa.
Alla Pullan esimerkki keväthuumasta:
Minkäänlaista pesänetsimisvimmaa ei kuitenkaan tunnu olevan, vaikka Tikru välillä näyttääkin välillä etsiskelevän jotain, mutta pesänlöytymispiippauksia se ei kuitenkaan päästele eikä touhuilu näytä tyttöjä kiinnostavan. Mikäli tällaista kuitenkin alkaa ilmenemään, minimoin sitten kaikki kolot ja pesimistä rohkaisevat asiat häkistä.
 |
| Salamannopean tirpan kuvaaminen on hankalaa... :) |
Näin siis täällä. On kuitenkin aivan ihanaa, kun Tikru on viimein kotona, ja tuntuu pikkuhiljaa siltä, että asiat alkavat viimein sujumaan siihen suuntaan, mitä toivon. <3
Lintuasioiden lisäksi vähän kasviasiaa:
Sain viime viikolla toveri Pinkulta hieman siemeniä! Tuli punaista ja keltaista pitahayaa, venäläistä "moon and stars" -vesimelonia, passionhedelmää, litsiä ja belladonnaa. Tänään aamulla vesimeloni oli puskenut ensimmäisen pikkuisen taimen mullasta! <3 Tänään on myös se päivä, kun kiwinsiemenet ovat olleet viikon jääkaapissa kylmäkäsittelyssä, joten nekin pääsevät multaan!
... saa nähdä, mihin saan nämä kaikki purkit mahtumaan, sillä ikkunalaudat ovat jo täynnä ja avomies jo pyörittelee silmiään ja huokailee, väittäen että olen ihme muija. :D
| Moon and stars -vesimeloni. |
 |
| PS: Se on kevät nyt. <3 |
sunnuntai 20. maaliskuuta 2011
Elämää lintujen kanssa.
21:04 < XXX> linnut ku mielellään nousee häkin päälle jalkojaan verryttelemään ja truuttaa sit kakan siihen häkin viereen lattialle
21:04 < @> Truuttaa :D:D:DDD
21:04 < YYY> niin no joo, siihen noi saattaiskin riittää just nappiin
21:05 < YYY> etenkin, kun nymfin kokoisella se perse ei niin kauheen pitkälle yletä
21:05 < @> Täälläkin oli tänään pitkästä aikaa kakkaa muualla kuin häkissä, kun kurpat jopa tuli pihalle. <3
21:05 < YYY> caro jos tekee ton, niin se paska lentää ties minne kauaks, kun se oikeen kurottautuu pruuttaamaan :D
21:05 < @> Vetivät pari rundia olkkarin ympäri lentäen ja sit palasivat hengaamaan häkin avonaisen oven sisäpuolelle ja lopulta menivät sinne sisälle takaisin. :D
21:05 < YYY> :D
21:05 < XXX> YYY: neitsikat ei onneks saa niin pitkälle :D
21:05 < @> Pässinpäämuijat.
21:06 < YYY> XXX: odota vaan... :D
21:06 < XXX> mut julle on kyl sielt läjäyttäny sellaset hautomapaskat usein et oon ollu kiitollinen et on sanomalehtee :D
21:06 < YYY> kyllä mullakin on pikkulintujen häkissä kakkaa joka puolella, jopa katossa :D et kyllä noi taitavia on :D
21:06 < YYY> @: muista, et se johtuu siitä, että lintu on älykäs ja tunteva olento ja... :D
21:06 < XXX> joo mä toissapäivänä seinästä hinkkasin :D
21:06 < @> XXX: Ai niin joo. :D
21:06 < @> Ne on alistuneita!1
21:07 < XXX> miten ne voi kakata vaakasuoraan, kysyn vaan
21:07 < @> Haha.
21:07 < @> Mua oottaa ihana seinänjynssäsysoperaatio kun ton kolhoosin tosta siirrän pois.
21:07 < YYY> XXX: miten ne voi kakata selkänsä puolelle? lentääkö ne, sit heittävät vattan kattoo kohti ja prööt??
21:07 < @> Sen takana oleva seinä on sellasia vihreänkeltaisia kuivuneita kikkareita täynnä.
21:08 < YYY> omistajalla ei ole syytä olla itseensä tyytyväinen, jos lintu ei tule ulos häkistä, koska silloin se tajuaa, että häkin ulkopuolella ei ole mitään <3
21:08 < @> Ja kun tonne häkin taakse ei ihan niin vaan mennäkään, huoh... :D
21:08 < @> <:D
21:08 < YYY> mitenhän sit, jos osa linnuista tulee ja osa ei. Onkohan osa sit tyhmiä
21:08 < YYY> kun kehtaavat ulos tulla
21:08 < @> No tuolla on kaikkia kivoja kasveja ja kaikkea!
21:08 < XXX> YYY: ehkä ne lentää ylösalaisin ja tykittää paskaa samalla :D
21:08 < @> Ja oon asentanut paksun orren häkin katolle silleen, että siinä on hyvä laskeutumispaikka.
21:08 < @> Mut ei. :D
21:09 < @> Ehkä niitä vaan ujostuttaa.
21:09 < YYY> XXX: tähän teoriaan olen päätynyt, en vaan ole nähnyt todisteita
21:09 < @> Tai sit ne on kohtaloonsa alistuneita.
21:09 < YYY> alistuneita ne on !!
21:09 < XXX> tai sit ne jotenki paskoo niin suunnattomalla voimalla et se roiskahtaa kattoon asti :D
21:09 < YYY> :DDDDD
21:09 < YYY> "muahahaha, tehdään akalle päänvaivaa"
21:09 < XXX> kirjamellinen paskaräjähdys!
21:09 < YYY> :D
21:10 < @> :D:D:DDDDD
21:10 < @> Ah.
21:10 < YYY> aaah, naapureiden perjantai <3
21:10 < @> Näitä kokemuksia varten pitäis olla se kurppa.fi/net/com
21:10 < ZZZ> ai muidenkin linnut osaa paskoa kattoon? :D
21:10 < YYY> @: !!
21:11 < YYY> ZZZ: :D
21:11 < YYY> AAA: kurppa.fi:hin tuli jo ensimmäinen tarina: kattoon paskovat linnut :)
21:11 < YYY> sivusto pystyyn vaan!
21:12 < ZZZ> se on net!
21:12 < ZZZ> mut kannatetaan :D
21:12 < YYY> no kurppa.net!
21:12 < @> Mä kannatan myös :D
21:12 < YYY> täältä voi copypastettaa parhaat jutut kunhan sensuroi nikit :D
21:13 < @> Joo, toi paskontakeskustelu ois loistava aloitus :D
Näin lintupiireissä, joissa ympäriinsä levinneet höyhenet, untuvat, siemenroskat ja ulosteet ovat arkipäivää. Keskustelijoiden nikit pyynnöstä sensuroitu.
21:04 < @> Truuttaa :D:D:DDD
21:04 < YYY> niin no joo, siihen noi saattaiskin riittää just nappiin
21:05 < YYY> etenkin, kun nymfin kokoisella se perse ei niin kauheen pitkälle yletä
21:05 < @> Täälläkin oli tänään pitkästä aikaa kakkaa muualla kuin häkissä, kun kurpat jopa tuli pihalle. <3
21:05 < YYY> caro jos tekee ton, niin se paska lentää ties minne kauaks, kun se oikeen kurottautuu pruuttaamaan :D
21:05 < @> Vetivät pari rundia olkkarin ympäri lentäen ja sit palasivat hengaamaan häkin avonaisen oven sisäpuolelle ja lopulta menivät sinne sisälle takaisin. :D
21:05 < YYY> :D
21:05 < XXX> YYY: neitsikat ei onneks saa niin pitkälle :D
21:05 < @> Pässinpäämuijat.
21:06 < YYY> XXX: odota vaan... :D
21:06 < XXX> mut julle on kyl sielt läjäyttäny sellaset hautomapaskat usein et oon ollu kiitollinen et on sanomalehtee :D
21:06 < YYY> kyllä mullakin on pikkulintujen häkissä kakkaa joka puolella, jopa katossa :D et kyllä noi taitavia on :D
21:06 < YYY> @: muista, et se johtuu siitä, että lintu on älykäs ja tunteva olento ja... :D
21:06 < XXX> joo mä toissapäivänä seinästä hinkkasin :D
21:06 < @> XXX: Ai niin joo. :D
21:06 < @> Ne on alistuneita!1
21:07 < XXX> miten ne voi kakata vaakasuoraan, kysyn vaan
21:07 < @> Haha.
21:07 < @> Mua oottaa ihana seinänjynssäsysoperaatio kun ton kolhoosin tosta siirrän pois.
21:07 < YYY> XXX: miten ne voi kakata selkänsä puolelle? lentääkö ne, sit heittävät vattan kattoo kohti ja prööt??
21:07 < @> Sen takana oleva seinä on sellasia vihreänkeltaisia kuivuneita kikkareita täynnä.
21:08 < YYY> omistajalla ei ole syytä olla itseensä tyytyväinen, jos lintu ei tule ulos häkistä, koska silloin se tajuaa, että häkin ulkopuolella ei ole mitään <3
21:08 < @> Ja kun tonne häkin taakse ei ihan niin vaan mennäkään, huoh... :D
21:08 < @> <:D
21:08 < YYY> mitenhän sit, jos osa linnuista tulee ja osa ei. Onkohan osa sit tyhmiä
21:08 < YYY> kun kehtaavat ulos tulla
21:08 < @> No tuolla on kaikkia kivoja kasveja ja kaikkea!
21:08 < XXX> YYY: ehkä ne lentää ylösalaisin ja tykittää paskaa samalla :D
21:08 < @> Ja oon asentanut paksun orren häkin katolle silleen, että siinä on hyvä laskeutumispaikka.
21:08 < @> Mut ei. :D
21:09 < @> Ehkä niitä vaan ujostuttaa.
21:09 < YYY> XXX: tähän teoriaan olen päätynyt, en vaan ole nähnyt todisteita
21:09 < @> Tai sit ne on kohtaloonsa alistuneita.
21:09 < YYY> alistuneita ne on !!
21:09 < XXX> tai sit ne jotenki paskoo niin suunnattomalla voimalla et se roiskahtaa kattoon asti :D
21:09 < YYY> :DDDDD
21:09 < YYY> "muahahaha, tehdään akalle päänvaivaa"
21:09 < XXX> kirjamellinen paskaräjähdys!
21:09 < YYY> :D
21:10 < @> :D:D:DDDDD
21:10 < @> Ah.
21:10 < YYY> aaah, naapureiden perjantai <3
21:10 < @> Näitä kokemuksia varten pitäis olla se kurppa.fi/net/com
21:10 < ZZZ> ai muidenkin linnut osaa paskoa kattoon? :D
21:10 < YYY> @: !!
21:11 < YYY> ZZZ: :D
21:11 < YYY> AAA: kurppa.fi:hin tuli jo ensimmäinen tarina: kattoon paskovat linnut :)
21:11 < YYY> sivusto pystyyn vaan!
21:12 < ZZZ> se on net!
21:12 < ZZZ> mut kannatetaan :D
21:12 < YYY> no kurppa.net!
21:12 < @> Mä kannatan myös :D
21:12 < YYY> täältä voi copypastettaa parhaat jutut kunhan sensuroi nikit :D
21:13 < @> Joo, toi paskontakeskustelu ois loistava aloitus :D
Näin lintupiireissä, joissa ympäriinsä levinneet höyhenet, untuvat, siemenroskat ja ulosteet ovat arkipäivää. Keskustelijoiden nikit pyynnöstä sensuroitu.
Rescuelintu Pulla.
Alkuvuodesta 2010 Ida-Emilia Kaukonen toi luokseni yhden neljästä Turun Eläinhoitolalle tuoduista neitokakaduista, joka sai ulkomuotonsa vuoksi nimen Pulla.
Pulla oli tuotu eläinhoitolalle kodista, jossa olot olivat olleet vähintäänkin kurjat - se oli ollut pienessä (joskin korkeassa) häkissä kolmen koiraan kanssa, joista jokainen kosiskeli Pullaa ja ilmeisesti ainakin osa - elleivät kaikki - nyppivät sitä. Virikkeitä ei ollut ja lentomahdollisuudet olivat olemattomat, joten Pulla oli lievästi sanottuna kurjassa kunnossa tullessaan Ida-Emilialle hoitoon noiden koiraiden kanssa.
Järsittävien asioiden puutos ja huono ruokavalio olivat johtaneett siihen, että Pullan nokka oli reippaasti liian pitkä - ei kuitenkaan vielä siinä pisteessä, että se olisi estänyt syömistä. Lintujen mukana oli tuotu vain lähes pelkkiä kuoria täynnä oleva pussillinen undulaatin siemenseosta, joten oletettavasti linnut olivat saaneet ruuakseen ainoastaan siemeniä, josta seuranneesta puutostilasta saattoi johtua Pullan sulkien kieroonkasvu. Tämän lisäksi Pullalla oli kaulassa ja siipien päällä kaljut läikät koiraiden nyppimisestä johtuen.
Ida-Emilian omia sanoja lainatakseni: "Pulla oli niin uskomattoman läski, kun se tuli, etten niin läskiä neitsikkaa ole nähnyt." Pulla oli siis reippaasti ylipainoinen, ja tästä sekä lentoharjoitusten puutteesta johtuvasta lihasten heikoudesta johtuen se ei osannut - saatikka jaksanut - aluksi lentää, vaan ainoastaan pyrähtää lyhyesti paikasta toiseen ja silloinkin lähinnä alaviistoon.
Tämän lisäksi huomasin Pullan tultua jo luokseni sen tekevän omituista "pakkoliikettä" - se pyöräytteli päätään niskan kautta ympäri niin, että takaraivo ja töyhtö hipoivat niskaa. Tähän liikkeeseen liittyi hyvin usein kimeää kiljahtelua. Keskustelimme tästä juuri ja esille nousi ajatuksia siitä, että kyseessä olisi jonkunlainen stressireaktio, tai kenties eleellä yritettiin karistaa nyppiviä koiraita kauemmas? Tekemisen puutetta ehdotettiin myöskin syyksi.
Pikkuhiljaa kaikki Pullan oireet ja ongelmat alkoivat kuitenkin helpottua. Ida-Emilian luona Pulla oppi muutamassa viikossa lentotaidon alkeet uudelleen ja nokka lähti pikkuhiljaa pyöristymään ja lyhentymään, ja tyttö pääsi uuden, terveellisemmän ruokavalion makuun sekä sai todennäköisesti hyvin paljon kaivattua etäisyyttä kanssaan olleisiin koiraisiin.
Minun luokseni tultuaan samansuuntainen, positiivinen kehitys jatkui. Pullan paino laski oikeanlaisella ruokavaliolla ja liikunnalla, ja tämä tietenkin kohensi lentotaitoja entisestään - siinä missä Pulla jaksoi enne tehdä vain lyhyitä pyrähdyksiä, jaksaa se nykyisin lentää montakin kiekkaa huoneen ympäri. Oksat ja lelut myös jatkoivat nokan ja kynsien kuluttamista, ja nykyisin Pullan nokka onkin ainakin omissa silmissäni oikean mittainen.
Myöskin sulkapuku on kokenut muodonmuutoksen tämän vuoden aikana. Ensimmäisessä sulkasadossa poispudonneet, kieroon kasvaneet sulat korvautuivat suorilla ja siisteillä, ja pikkuhiljaa kaljut läikät siipienkin päällä peittyivät. Myöskin kaulaan on kasvanut jonkin verran höyheniä, mutta on todennäköistä, että nyppiminen on vaurioittanut tämän alueen sulkatuppia niin, etteivät ne välttämättä koskaan kasva takaisin vaan Pulla saattaa jäädä "irtopäiseksi".
Se, mikä itselleni on selvin merkki elämän stressitasojen laskemisesta on aiemmin mainitun päänveivausliikkeen asteittainen väheneminen - viimeisen puolen vuoden aikana olen nähnyt Pullan tekevän tätä liikettä vain kerran, ja tästäkin tapauksesta on pitkä aika. Myöskin huutaminen on vähentynyt reippaasti, ja Pulla on luonut kiinteän siteen Muuwan kanssa - tytöt seurailevat toisiaan ja rapsuttelevatkin toinen toistaan aina silloin tällöin.
Arka Pulla on edelleen, mutta täällä sitä ei mihinkään pakoteta - jos se joskus uskaltautuu lähemmäs tai vaikka ottaa herkkuja kädestä (hirssiä se oli muistaakseni Ida-Emilian luona syönyt kädestä, ellen ihan väärin muista) niin olen oikein onnellinen, mutta jos ei, niin se ei tämän ihastuttavan, tuuheatöyhtöisen matamin arvoa minun silmissäni laske. <3
Pulla oli tuotu eläinhoitolalle kodista, jossa olot olivat olleet vähintäänkin kurjat - se oli ollut pienessä (joskin korkeassa) häkissä kolmen koiraan kanssa, joista jokainen kosiskeli Pullaa ja ilmeisesti ainakin osa - elleivät kaikki - nyppivät sitä. Virikkeitä ei ollut ja lentomahdollisuudet olivat olemattomat, joten Pulla oli lievästi sanottuna kurjassa kunnossa tullessaan Ida-Emilialle hoitoon noiden koiraiden kanssa.
Järsittävien asioiden puutos ja huono ruokavalio olivat johtaneett siihen, että Pullan nokka oli reippaasti liian pitkä - ei kuitenkaan vielä siinä pisteessä, että se olisi estänyt syömistä. Lintujen mukana oli tuotu vain lähes pelkkiä kuoria täynnä oleva pussillinen undulaatin siemenseosta, joten oletettavasti linnut olivat saaneet ruuakseen ainoastaan siemeniä, josta seuranneesta puutostilasta saattoi johtua Pullan sulkien kieroonkasvu. Tämän lisäksi Pullalla oli kaulassa ja siipien päällä kaljut läikät koiraiden nyppimisestä johtuen.
Ida-Emilian omia sanoja lainatakseni: "Pulla oli niin uskomattoman läski, kun se tuli, etten niin läskiä neitsikkaa ole nähnyt." Pulla oli siis reippaasti ylipainoinen, ja tästä sekä lentoharjoitusten puutteesta johtuvasta lihasten heikoudesta johtuen se ei osannut - saatikka jaksanut - aluksi lentää, vaan ainoastaan pyrähtää lyhyesti paikasta toiseen ja silloinkin lähinnä alaviistoon.
Tämän lisäksi huomasin Pullan tultua jo luokseni sen tekevän omituista "pakkoliikettä" - se pyöräytteli päätään niskan kautta ympäri niin, että takaraivo ja töyhtö hipoivat niskaa. Tähän liikkeeseen liittyi hyvin usein kimeää kiljahtelua. Keskustelimme tästä juuri ja esille nousi ajatuksia siitä, että kyseessä olisi jonkunlainen stressireaktio, tai kenties eleellä yritettiin karistaa nyppiviä koiraita kauemmas? Tekemisen puutetta ehdotettiin myöskin syyksi.
 |
| Pulla alkuvuonna 2010. |
Pikkuhiljaa kaikki Pullan oireet ja ongelmat alkoivat kuitenkin helpottua. Ida-Emilian luona Pulla oppi muutamassa viikossa lentotaidon alkeet uudelleen ja nokka lähti pikkuhiljaa pyöristymään ja lyhentymään, ja tyttö pääsi uuden, terveellisemmän ruokavalion makuun sekä sai todennäköisesti hyvin paljon kaivattua etäisyyttä kanssaan olleisiin koiraisiin.
Minun luokseni tultuaan samansuuntainen, positiivinen kehitys jatkui. Pullan paino laski oikeanlaisella ruokavaliolla ja liikunnalla, ja tämä tietenkin kohensi lentotaitoja entisestään - siinä missä Pulla jaksoi enne tehdä vain lyhyitä pyrähdyksiä, jaksaa se nykyisin lentää montakin kiekkaa huoneen ympäri. Oksat ja lelut myös jatkoivat nokan ja kynsien kuluttamista, ja nykyisin Pullan nokka onkin ainakin omissa silmissäni oikean mittainen.
Myöskin sulkapuku on kokenut muodonmuutoksen tämän vuoden aikana. Ensimmäisessä sulkasadossa poispudonneet, kieroon kasvaneet sulat korvautuivat suorilla ja siisteillä, ja pikkuhiljaa kaljut läikät siipienkin päällä peittyivät. Myöskin kaulaan on kasvanut jonkin verran höyheniä, mutta on todennäköistä, että nyppiminen on vaurioittanut tämän alueen sulkatuppia niin, etteivät ne välttämättä koskaan kasva takaisin vaan Pulla saattaa jäädä "irtopäiseksi".
Se, mikä itselleni on selvin merkki elämän stressitasojen laskemisesta on aiemmin mainitun päänveivausliikkeen asteittainen väheneminen - viimeisen puolen vuoden aikana olen nähnyt Pullan tekevän tätä liikettä vain kerran, ja tästäkin tapauksesta on pitkä aika. Myöskin huutaminen on vähentynyt reippaasti, ja Pulla on luonut kiinteän siteen Muuwan kanssa - tytöt seurailevat toisiaan ja rapsuttelevatkin toinen toistaan aina silloin tällöin.
Arka Pulla on edelleen, mutta täällä sitä ei mihinkään pakoteta - jos se joskus uskaltautuu lähemmäs tai vaikka ottaa herkkuja kädestä (hirssiä se oli muistaakseni Ida-Emilian luona syönyt kädestä, ellen ihan väärin muista) niin olen oikein onnellinen, mutta jos ei, niin se ei tämän ihastuttavan, tuuheatöyhtöisen matamin arvoa minun silmissäni laske. <3
 |
| Pulla maaliskuussa 2011. |
 |
| Pulla ja Muuwa elokuussa 2010. |
lauantai 19. maaliskuuta 2011
Eläinrääkkäystä.
Tässä oletustilanne täällä meillä sen jälkeen, kun häkin ovi on ollut 4 tuntia auki. Ainoastaan Pulla on uskaltautunut ulos, eikä sekään tuon kauemmas.
Erään "eläintenystävän" sanoin olen siis hirvittävä eläinrääkkääjä, koska lintuni ovat lannistuneita ja alistuneita kohtaloonsa. Mutta minkäs teet - edes avonaiseen oveen asetetut herkut ja helpot laskeutumis/lentoonlähtemispaikat eivät auta.
perjantai 11. maaliskuuta 2011
Räntäisän päivän päivitys.
 |
| Posti tipautti tänään paketin. <3 |
Bolivian rainbow, 7 pod, aji cristal, trinidad bush, naga morich, turbo pube, caribbean red habanero, duke pequin, red peruvian rocoto, short yellow tabasco, aji amarillo, tepin, pimenta da neyde, trinidad scorpion, cumari pollux ja surprise chile seed mix!
Muita ihania asioita:
- Lintujen suihkuttelu
- Kaihon tyytyväisyyspurpatus
- Vapaapäivä
- Uudet pelit
- Hannu <3
 |
| Hungarian Hot Cherry. |
torstai 10. maaliskuuta 2011
Tulevaisuudesta.
Huhtikuun puolella on tulossa jännät ajat sekä minulle että linnuille.
Suurin muutos linnuille on varmasti se, että linnut muuttavat olohuoneesta omaan huoneeseensa, johon rakennan niille Tean avustuksella uuden häkin ja sisustan sen. Tarkoituksena on rakentaa häkki, joka on helppo kasata ja purkaa, ja nyt pitäisi olla materiaalejakin vaikka miten paljon! Sain Ida-Emilialta 7 tehdashäkkiseinää sekä isot määrät kahta erilaista häkkiverkkoa ja puumateriaaleja, ja näiden lisäksi minulla on vielä lintujen nykyisen häkin materiaalit. Saattaa myös olla, että häkkejä tulee kaksi ihan siltä varalta, jos joskus olisi mahdollista etsiä Kaiholle poikaystävä ja pesittää, jotta hopealinja jatkuisi. :) Mutta se on sitten joskus tulevaisuudessa. Sillä välin tätä kakkoshäkkiä voisi hyvin käyttää sairashäkkinä.
Huoneeseen on tarkoitus myös pystyttää 1 tai 2 puunoksaa kiipeilypuiksi - näitä varten täytyy vaan hankkia sitten joulukuusenjalat. Niihin saa sitten ripustettua virikkeitä ja namijemmoja ja onpahan tirpoilla sitten paikkoja joissa puuhailla.
Asuinympäristön muutoksen lisäksi parvi myös palaa "normaaliin" kokoonsa Tikrun tullessa kotiin. :) Tämä on minulle valtavan ihana asia, sillä olen ikävöinyt pippuristani niin valtavasti. <3
Vaikka lintuhuoneprojekti ja Tikrun kotiutuminen ovatkin jännittäviä asioita, on kuitenkin vielä yksi mikä menee yli muiden: Huhtikuussa meille tulee hoitoon Annilta kultaposkiamatsoni Rosa! Aiemmat kokemukseni isommista linnuista rajoittuvat siihen, kun olin viikon verran hoitamassa Ida-Emilian äidin harmaapapukaijaa, joten tämä on minulle ihan mieletön tilanne oppia isomman linnun hoitoa ja käytöstä, ja samalla Rosa saa paljon kaivattua lisäseuraa. Siinä missä pikkulinnut menevät omaan huoneeseensa, on siellä todennäköisesti vain Rosan unihäkki, ja muuten lintu saa viettää aikaansa muualla asunnossa - olohuoneeseen pystytetään wihweää varten oma kiipeilypuu leluineen ja virikkeineen.
Sitten on tietenkin vielä se, että olen huhtikuun alusta lähtien viimein kaksin miesyst-- AVOMIEHENI kanssa tuossa asunnossa, kuun puolessavälissä on PetExpo, ja saan tietää menivätkö näyttöni läpi niin, että saan paperit! :) Kaikkea uutta ja ihmeellistä siis luvassa.
Suurin muutos linnuille on varmasti se, että linnut muuttavat olohuoneesta omaan huoneeseensa, johon rakennan niille Tean avustuksella uuden häkin ja sisustan sen. Tarkoituksena on rakentaa häkki, joka on helppo kasata ja purkaa, ja nyt pitäisi olla materiaalejakin vaikka miten paljon! Sain Ida-Emilialta 7 tehdashäkkiseinää sekä isot määrät kahta erilaista häkkiverkkoa ja puumateriaaleja, ja näiden lisäksi minulla on vielä lintujen nykyisen häkin materiaalit. Saattaa myös olla, että häkkejä tulee kaksi ihan siltä varalta, jos joskus olisi mahdollista etsiä Kaiholle poikaystävä ja pesittää, jotta hopealinja jatkuisi. :) Mutta se on sitten joskus tulevaisuudessa. Sillä välin tätä kakkoshäkkiä voisi hyvin käyttää sairashäkkinä.
Huoneeseen on tarkoitus myös pystyttää 1 tai 2 puunoksaa kiipeilypuiksi - näitä varten täytyy vaan hankkia sitten joulukuusenjalat. Niihin saa sitten ripustettua virikkeitä ja namijemmoja ja onpahan tirpoilla sitten paikkoja joissa puuhailla.
Asuinympäristön muutoksen lisäksi parvi myös palaa "normaaliin" kokoonsa Tikrun tullessa kotiin. :) Tämä on minulle valtavan ihana asia, sillä olen ikävöinyt pippuristani niin valtavasti. <3
Vaikka lintuhuoneprojekti ja Tikrun kotiutuminen ovatkin jännittäviä asioita, on kuitenkin vielä yksi mikä menee yli muiden: Huhtikuussa meille tulee hoitoon Annilta kultaposkiamatsoni Rosa! Aiemmat kokemukseni isommista linnuista rajoittuvat siihen, kun olin viikon verran hoitamassa Ida-Emilian äidin harmaapapukaijaa, joten tämä on minulle ihan mieletön tilanne oppia isomman linnun hoitoa ja käytöstä, ja samalla Rosa saa paljon kaivattua lisäseuraa. Siinä missä pikkulinnut menevät omaan huoneeseensa, on siellä todennäköisesti vain Rosan unihäkki, ja muuten lintu saa viettää aikaansa muualla asunnossa - olohuoneeseen pystytetään wihweää varten oma kiipeilypuu leluineen ja virikkeineen.
Sitten on tietenkin vielä se, että olen huhtikuun alusta lähtien viimein kaksin miesyst-- AVOMIEHENI kanssa tuossa asunnossa, kuun puolessavälissä on PetExpo, ja saan tietää menivätkö näyttöni läpi niin, että saan paperit! :) Kaikkea uutta ja ihmeellistä siis luvassa.
Sulkia.
Tänään pakkasin huolella kuplamuovikuoreen ja pahveihin sulkia, joita onkin kertynyt aikamoinen läjä sulkasadoista! Toivottavasti ne pääsevät ehjinä ja rispaantumatta perille Helsinkiin, jossa eräs taitava koruharrastaja tekee niistä korvakoruja ja muuta. Ja lupasipa lähettää minullekin vastapalvelukseksi korvikset! :) Tässä hänen bloginsa.
PS. En voinut kuin huokailla onnesta kun nuuhkin peltisen sulkalaatikkoni sisältöä - yksi maailman ihanimmista tuoksuista on neitokakadu, sellainen pölyinen ja lämmin. <3
PS. En voinut kuin huokailla onnesta kun nuuhkin peltisen sulkalaatikkoni sisältöä - yksi maailman ihanimmista tuoksuista on neitokakadu, sellainen pölyinen ja lämmin. <3
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)