Caro on tähän mennessä ainoa tapaamani isompi kakadu, ja oikein hurmaava tapaus onkin! Kevätpörinöissään ja käsinruokinnan vuoksi se on arvaamaton, koska ei osaa antaa "lintumaisia" signaaleita vaan saattaa napata yhtäkkiä kiinni, mutta merkeistä päätellen kevät on ainakin menossa pikkuhiljaa ohitse. Sain nimittäin rapsutella tyttöä oikein kunnolla pinnojen välistä, ja tykkäsin kyllä itse varmaan vähintään yhtä paljon siitä kuin Carokin! Nokkaa varoin kyllä visusti, sillä ison kakadun nokka on aikamoinen luusaha (siitä lempinimikin :D), ja nätisti Caro olikin.
Paitsi sitten, kun kohdattiin häkin ulkopuolella.
Caro kyhnäsi nätisti sylissä, kiipesi polvien yli ihan varovasti nokalla tukien, mutta taisi innostua vyöni niiteistä vähän liikaa. se hypähti sylistäni lattialle ja kiersi taakseni (olin polvillani lattialla), ja sitten kuulinkin vaan Pinkun sanovan että "Varo varpaita! ... Jaahas."
Caro sitten nappasi luusahallaan päkiästäni kiinni, ja verta tulikin aika reippaasti! Nousin samantien pureman jälkeen rauhassa ja peräännyin kauemmas, ja siinä hetken pohdimme että rauhoittuuko Caro vai innostuuko, mutta vaikutti siltä, että se saattaa muuttua aggressiiviseksi joten takaisin häkkiin vei tie. Kyseessä tuskin oli vihainen puraisu, vaan lähinnä utelias maistaminen, koska nokan jättämät reiät olivat niin lähellä toisiaan ja se päästi heti irti, mutta ilmeisesti kevät on tosiaan vielä sen verran päällä että on parempi antaa lihansyöjämonsterin rauhoittua vielä hetken.
Otin myös Carosta sen mainetta musertavia söpöilykuvia, ja koska se rikkoi diilimme - "Sä et pure niin mä en julkaise näitä kuvia!" - niin julkaisenpa sitten. ;)
Voiii pikku söpöläistä!! Nyt meni kyllä Caron maine ikuisiksi ajoiksi, mutta kuvista huokuva söpöys on sen arvoista. <3
VastaaPoista