sunnuntai 20. maaliskuuta 2011

Rescuelintu Pulla.

Alkuvuodesta 2010 Ida-Emilia Kaukonen toi luokseni yhden neljästä Turun Eläinhoitolalle tuoduista neitokakaduista, joka sai ulkomuotonsa vuoksi nimen Pulla.

Pulla oli tuotu eläinhoitolalle kodista, jossa olot olivat olleet vähintäänkin kurjat - se oli ollut pienessä (joskin korkeassa) häkissä kolmen koiraan kanssa, joista jokainen kosiskeli Pullaa ja ilmeisesti ainakin osa - elleivät kaikki - nyppivät sitä. Virikkeitä ei ollut ja lentomahdollisuudet olivat olemattomat, joten Pulla oli lievästi sanottuna kurjassa kunnossa tullessaan Ida-Emilialle hoitoon noiden koiraiden kanssa.

Järsittävien asioiden puutos ja huono ruokavalio olivat johtaneett siihen, että Pullan nokka oli reippaasti liian pitkä - ei kuitenkaan vielä siinä pisteessä, että se olisi estänyt syömistä. Lintujen mukana oli tuotu vain lähes pelkkiä kuoria täynnä oleva pussillinen undulaatin siemenseosta, joten oletettavasti linnut olivat saaneet ruuakseen ainoastaan siemeniä, josta seuranneesta puutostilasta saattoi johtua Pullan sulkien kieroonkasvu. Tämän lisäksi Pullalla oli kaulassa ja siipien päällä kaljut läikät koiraiden nyppimisestä johtuen.

Ida-Emilian omia sanoja lainatakseni: "Pulla oli niin uskomattoman läski, kun se tuli, etten niin läskiä neitsikkaa ole nähnyt." Pulla oli siis reippaasti ylipainoinen, ja tästä sekä lentoharjoitusten puutteesta johtuvasta lihasten heikoudesta johtuen se ei osannut - saatikka jaksanut - aluksi lentää, vaan ainoastaan pyrähtää lyhyesti paikasta toiseen ja silloinkin lähinnä alaviistoon.

Tämän lisäksi huomasin Pullan tultua jo luokseni sen tekevän omituista "pakkoliikettä" - se pyöräytteli päätään niskan kautta ympäri niin, että takaraivo ja töyhtö hipoivat niskaa. Tähän liikkeeseen liittyi hyvin usein kimeää kiljahtelua. Keskustelimme tästä juuri ja esille nousi ajatuksia siitä, että kyseessä olisi jonkunlainen stressireaktio, tai kenties eleellä yritettiin karistaa nyppiviä koiraita kauemmas? Tekemisen puutetta ehdotettiin myöskin syyksi.

Pulla alkuvuonna 2010.

Pikkuhiljaa kaikki Pullan oireet ja ongelmat alkoivat kuitenkin helpottua. Ida-Emilian luona Pulla oppi muutamassa viikossa lentotaidon alkeet uudelleen ja nokka lähti pikkuhiljaa pyöristymään ja lyhentymään, ja tyttö pääsi uuden, terveellisemmän ruokavalion makuun sekä sai todennäköisesti hyvin paljon kaivattua etäisyyttä kanssaan olleisiin koiraisiin.

Minun luokseni tultuaan samansuuntainen, positiivinen kehitys jatkui. Pullan paino laski oikeanlaisella ruokavaliolla ja liikunnalla, ja tämä tietenkin kohensi lentotaitoja entisestään - siinä missä Pulla jaksoi enne tehdä vain lyhyitä pyrähdyksiä, jaksaa se nykyisin lentää montakin kiekkaa huoneen ympäri. Oksat ja lelut myös jatkoivat nokan ja kynsien kuluttamista, ja nykyisin Pullan nokka onkin ainakin omissa silmissäni oikean mittainen.

Myöskin sulkapuku on kokenut muodonmuutoksen tämän vuoden aikana. Ensimmäisessä sulkasadossa poispudonneet, kieroon kasvaneet sulat korvautuivat suorilla ja siisteillä, ja pikkuhiljaa kaljut läikät siipienkin päällä peittyivät. Myöskin kaulaan on kasvanut jonkin verran höyheniä, mutta on todennäköistä, että nyppiminen on vaurioittanut tämän alueen sulkatuppia niin, etteivät ne välttämättä koskaan kasva takaisin vaan Pulla saattaa jäädä "irtopäiseksi".

Se, mikä itselleni on selvin merkki elämän stressitasojen laskemisesta on aiemmin mainitun päänveivausliikkeen asteittainen väheneminen - viimeisen puolen vuoden aikana olen nähnyt Pullan tekevän tätä liikettä vain kerran, ja tästäkin tapauksesta on pitkä aika. Myöskin huutaminen on vähentynyt reippaasti, ja Pulla on luonut kiinteän siteen Muuwan kanssa - tytöt seurailevat toisiaan ja rapsuttelevatkin toinen toistaan aina silloin tällöin.

Arka Pulla on edelleen, mutta täällä sitä ei mihinkään pakoteta - jos se joskus uskaltautuu lähemmäs tai vaikka ottaa herkkuja kädestä (hirssiä se oli muistaakseni Ida-Emilian luona syönyt kädestä, ellen ihan väärin muista) niin olen oikein onnellinen, mutta jos ei, niin se ei tämän ihastuttavan, tuuheatöyhtöisen matamin arvoa minun silmissäni laske. <3

Pulla maaliskuussa 2011.
Pulla ja Muuwa elokuussa 2010.

1 kommentti:

  1. Ihana kertomus. :) Onnellisesti päättyneet lintukohtalot ovat aina ihanaa luettavaa. <3

    VastaaPoista