Vietin viikonlopun ystäväni Pinkun luona (oli aivan ihanan rentouttavaa! <3) ja tein lähemmin tuttavuutta hänen celebesinkakaduunsa Caroon.
Caro on tähän mennessä ainoa tapaamani isompi kakadu, ja oikein hurmaava tapaus onkin! Kevätpörinöissään ja käsinruokinnan vuoksi se on arvaamaton, koska ei osaa antaa "lintumaisia" signaaleita vaan saattaa napata yhtäkkiä kiinni, mutta merkeistä päätellen kevät on ainakin menossa pikkuhiljaa ohitse. Sain nimittäin rapsutella tyttöä oikein kunnolla pinnojen välistä, ja tykkäsin kyllä itse varmaan vähintään yhtä paljon siitä kuin Carokin! Nokkaa varoin kyllä visusti, sillä ison kakadun nokka on aikamoinen luusaha (siitä lempinimikin :D), ja nätisti Caro olikin.
Paitsi sitten, kun kohdattiin häkin ulkopuolella.
Caro kyhnäsi nätisti sylissä, kiipesi polvien yli ihan varovasti nokalla tukien, mutta taisi innostua vyöni niiteistä vähän liikaa. se hypähti sylistäni lattialle ja kiersi taakseni (olin polvillani lattialla), ja sitten kuulinkin vaan Pinkun sanovan että "Varo varpaita! ... Jaahas."
Caro sitten nappasi luusahallaan päkiästäni kiinni, ja verta tulikin aika reippaasti! Nousin samantien pureman jälkeen rauhassa ja peräännyin kauemmas, ja siinä hetken pohdimme että rauhoittuuko Caro vai innostuuko, mutta vaikutti siltä, että se saattaa muuttua aggressiiviseksi joten takaisin häkkiin vei tie. Kyseessä tuskin oli vihainen puraisu, vaan lähinnä utelias maistaminen, koska nokan jättämät reiät olivat niin lähellä toisiaan ja se päästi heti irti, mutta ilmeisesti kevät on tosiaan vielä sen verran päällä että on parempi antaa lihansyöjämonsterin rauhoittua vielä hetken.
Otin myös Carosta sen mainetta musertavia söpöilykuvia, ja koska se rikkoi diilimme - "Sä et pure niin mä en julkaise näitä kuvia!" - niin julkaisenpa sitten. ;)
Seurattuani jonkun aikaa lintujen kevätintoilua koin, että tilanteelle oli jo pakkokin tehdä jotain - Tikru paritteli ristiin Kaihon ja Muuwan kanssa, ja koska parittelu jopa onnistui muutamilla viimeisimmillä kerroilla (eikä pyrstöä hinkattu vain siipeen...) päätin, että on parasta erottaa Napoleon portoistaan.
Haimme siis ystävältäni häkin, jonka nostin pienelle pöydälle tyttöjen häkin viereen, jotta se ei ole maantasalla ja saan työnnettyä sen ihan verkkoon kiinni. Tikru meni yksiöönsä nätisti, ja vaikka onkin nyt turhautumistaan huutanutkin enemmän, niin syö ja puuhailee kuitenkin nätisti itsekseen, eikä tunnu enää yhdenkään päivän jälkeen niin aggressiiviselta vaan kerjäilee rapsutuksiakin pinnojen välistä.
Tytöt vahtivat tarkasti poikaystäväänsä, roikkuen verkossa ja orsilla mahdollisimman lähellä Tikrun häkkiä, kuten Pulla ylläolevassa kuvassa näyttää.
Vaikka tämän pitikin pääsääntöisesti olla lintuaiheinen blogi, niin en malta olla tekemättä nyt täysin muusta aiheesta päivitystä ollessani niin innoissani:
Moon and stars -melonin taimet.
<3
Yläkerran naapurit tekivät tänänä ensimmäisen osan muutostaan ( :(( ) ja sain heiltä huonekaluja, mm. ihanan rottinkihyllykön, jonka aion laittaa parvekkeelle kasveja varten (heti kun saan linnuille tarkoitetun valtavan omenapuunoksan tuotua sieltä sisälle ja pystytettyä tilaa viemästä). Miten voikaan ihminen rakastaa kasvien kanssa puuhailua näin paljon!
Lisääntynyt valon määrä ja Tikrun sunnuntainen kotiutuminen ovat laukaiseet täällä meillä mielettömän kevätvillityksen - minulle täysin uusi tilanne, ja hyvin yllättävä, sillä tytöt olivat täysin rauhallisia ennen sunnuntaita.
Miten tämä sitten ilmenee?
Ensinnäkin täällä ei ole enää hiljaisuudesta tietoakaan. Kyse ei siis ole mistään huutamisesta - Tikru välillä testailee ja päästää korkean ja kimeän huomiohuudon, mutta kun sitä ei vaan noteerata, sen pitäisi vähentyä. Sitä tapahtuu kuitenkin harvoin, ja pääasiassa äänet ovat tuollaisia hyväntuulisia, piippailevia yhteydenpitoääniä, joita nuo tytötkin ovat pitäneet keskenään. Tikru tosin on paljon innokkaampi piippailemaan, joten äänet ovat lisääntyneet (kämppis-reppana...)
Toiseksi, Tikrun käytös on minulle hyvin vierasta. Kyseessä on siis käsinruokittu lintu joka on tähän saakka ollut hyvin kiintynyt minuun ja tahtonut aina olla lähelläni - jopa Tean luona ollessaan se tuntui muistavan minut ja suosi aina minua Tean yli, vaikka Tea olikin pääasiallinen hoitaja ja aina paikalla. Nyt se kuitenkin osoittaa jopa aggressiivisuutta minua kohtaan ja miltei suosii avomiestäni Hannua - jos tulen lähemmäs, se pyrkii puremaan, ja eilen hyökkäsi kerran kohti kättäni ja nappasi kiinni, kun lähestyin sen näyttäessä ensin siltä, että haluaisi herkun sormistani. Tikru ei edes halua tulla päälleni, vaan suorastaan roikkui Hannussa. Näiden syiden vuoksi muita lintuharrastajia konsultoituani annan Tikrun nyt olla rauhassa häkissä tyttöjen kanssa, enkä päästä sitä sieltä pois - näin se saa rauhoittua ja asettua kotiinsa takaisin, ja minun nahkani säästyy puremilta. Näin toimitaan siihen saakka, että tuo pahin keväthurmos on ohitse.
Tämän lisäksi se, mikä minussa aiheuttaa lähinnä myötähäpeänsekaista, hämmentynyttä naurua ja nolostelua on mieletön parittelun määrä. Ei mennyt kuin tunti Tikrun kotiinpaluusta kun se jo paritteli Muuwan kanssa, ja siitä lähtien sitä on tehty useita kertoja päivässä. Näyttää kuitenkin siltä, ettei Tikrun ja Muuwan välillä ole pahemmin minkäänlaista sidettä, sillä ne puuhailevat kuitenkin asioita erikseen eivätkä esim. rapsuttele toisiaan - ja Tikru kosii muitakin tyttöjä. Muuwa on edelleen kiinteimmin Pullan kanssa, ja ne jakavat myös rapsutukset keskenään. Pulla kerjää myös ahkerasti parittelua Tikrulta, mutta ei saa oikein vastakaikua. Ainoa, joka käyttäytyy lähestulkoon "normaalisti" on Kaiho, joka menee kosiskelevaa Tikrua karkuun ja päästää lähinnä hämmentyneitä ääniä muiden paritellessa.
Alla Pullan esimerkki keväthuumasta:
Minkäänlaista pesänetsimisvimmaa ei kuitenkaan tunnu olevan, vaikka Tikru välillä näyttääkin välillä etsiskelevän jotain, mutta pesänlöytymispiippauksia se ei kuitenkaan päästele eikä touhuilu näytä tyttöjä kiinnostavan. Mikäli tällaista kuitenkin alkaa ilmenemään, minimoin sitten kaikki kolot ja pesimistä rohkaisevat asiat häkistä.
Salamannopean tirpan kuvaaminen on hankalaa... :)
Näin siis täällä. On kuitenkin aivan ihanaa, kun Tikru on viimein kotona, ja tuntuu pikkuhiljaa siltä, että asiat alkavat viimein sujumaan siihen suuntaan, mitä toivon. <3
Lintuasioiden lisäksi vähän kasviasiaa:
Sain viime viikolla toveri Pinkulta hieman siemeniä! Tuli punaista ja keltaista pitahayaa, venäläistä "moon and stars" -vesimelonia, passionhedelmää, litsiä ja belladonnaa. Tänään aamulla vesimeloni oli puskenut ensimmäisen pikkuisen taimen mullasta! <3 Tänään on myös se päivä, kun kiwinsiemenet ovat olleet viikon jääkaapissa kylmäkäsittelyssä, joten nekin pääsevät multaan!
... saa nähdä, mihin saan nämä kaikki purkit mahtumaan, sillä ikkunalaudat ovat jo täynnä ja avomies jo pyörittelee silmiään ja huokailee, väittäen että olen ihme muija. :D
